Juri Nieminen Vapauden puolustaja

Valtio ei ole ratkaisu

  • Juri Nieminen, HTM, eMBA, HHJ PJ
    Juri Nieminen, HTM, eMBA, HHJ PJ

Lapsuudessani ei ollut epäilystä, mikä on Suomen linja. Kekkonen oli presidentti ja kävi minuakin tapaamassa lastensairaalassa. Suomella oli YYA-sopimus Neuvostoliiton kanssa ja Varsovan liitto oli ikuinen. Monien mielestä, valitettavasti vielä 1980-luvullakin, sosialismia pidettiin varteenotettavana vaihtoehtona markkinataloudelle. Suomen talouskasvu pohjautui nuorekkaaseen väestörakenteeseen ja työteliääseen sodasta selvinneeseen kansaan. Suomi teollistui sotakorvausten aiheuttaman pakon kiihdyttämänä ja lisäksi Suomi pystyi yhtenä harvoista maista käymään kauppaa niin idän kuin lännen kanssa kylmän sodan vuosina.

Nämä talouskasvua kiihdyttäneet tekijät kätkivät alleen sen, että kasvua hidasti valtion byrokratian kasvu ja julkisen sektorin paisuminen. Se ei haitannut niin kauan kuin väestörakenne oli nuorekas ja saamapuolella oli vähän väestöä suhteessa maksajiin. Lähtötilanteeseen verrattuna asetelma on heikentynyt jo usean vuosikymmenen ajan. Nyt Suomessa on, samaan aikaan kun väestön ikääntyminen alkaa todella rasittaa julkista taloutta ja lapsia syntyy ennätyksellinen vähän, myös työikäisestä väestöstä lähes 30 % työelämän ulkopuolella.

Suomessa on enemmän niin sanottuja ”syrjäytyneitä” kuin Yhdysvalloissa, vaikka Suomessa on korkea sosiaaliturva ja Yhdysvalloissa matala. Näyttääkin siltä, että Suomen sosiaaliturva ja runsas julkinen puuttuminen ihmisten elämään on paradoksaalisesti johtanut päinvastaiseen lopputulemaan kuin mitä on tavoiteltu. Sen ohella, että autetaan tehottomasti niitä, jotka eivät ilman apua selviä, on ohjattu sellaisiakin potentiaalisia kansalaisia yhteiskunnan eläteiksi, jotka toisenlaisessa yhteiskunnassa, kuten Yhdysvalloissa, elättäisivät itsensä työllään.

Julkisen sektorin menojen lisääminen kiihdyttää talouskasvua lyhyellä aikajänteellä, mutta pienentää sitä pitkässä juoksussa. Selvimpänä esimerkkinä on Kreikka, jonka talous euro-valuutan mahdollistamalla velkavivulla kasvoi nopeasti, mutta kun lainarahoitus kuivui, romahdus ja hyytyminen on ollut pitkää ja pysyvää. Kreikalla ei ole mitään mahdollisuutta vuosikymmeniin, paitsi jättämällä velkansa tai vähintään korkonsa maksamatta, päästä kunnollisen talouskasvun uralle. Suomi on samalla Kreikan tiellä. Velkaa on vähemmän ja lähtötilanne on parempi, mutta lopputulos tulee olemaan sama, jos muutosta ei tapahdu. Suomi velkaantuu ilman valtion omaisuuden myyntiä taloussuhdanteen huipulla ja velka räjähtää käsiin seuraavassa laskusuhdanteessa.

Kansalaisille on luvattu vastuuttomasti kaikenlaista ja puolueet kilpailevat sillä, kuka lupaa eniten kaikkea kivaa lisää nykyisen holtittoman yhteisten varojen käytön päälle. Ei ihme, että ihmisistä on tullut passiivisia linnunpoikia, jotka odottavat, että heidän suuhunsa kannetaan kaikkea kivaa. Talkoohenki ja toisista välittäminen on historiallisen matalalla ja ”nyt mulle heti kaikki” -tyyppinen ajattelu korvaa kiihtyvällä vauhdilla vastuullista ja kestävää yhteisten asioiden hoitoa. Mitä enemmän valtio ottaa roolia ”huolehtiakseen” kansasta, sitä heikommin paikallinen yhteisö huolehtii kanssaihmisistään. Valtio ei todellakaan ole ratkaisu. Valtio on ongelma.

Tässä blogisarjassa, jonka ensimmäinen teksti tämä on, käydään läpi keinoja pienentää valtion roolia niin, että se parantaa rakastamamme Suomen ja sen kansalaisten hyvinvointia voimaannuttamalla ihmiset uudelleen. On mahdollista monille niillekin, jotka valtio on opettanut luulemaan, ettei heistä ole mihinkään ilman valtion ”apua” ja holhousta, olla täysivaltaisia yhteiskunnan jäseniä omalla panoksellaan. Suomi on hyvä maa, mutta siitä voi tehdä vielä paremman korjaamalla isoimmat epäkohdat. Tämä blogi on ennen kaikkea vapauden ääni.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän KaustiRantalainen kuva
Kausti Rantalainen

"Nämä talouskasvua kiihdyttäneet tekijät kätkivät alleen sen, että kasvua hidasti valtion byrokratian kasvu ja julkisen sektorin paisuminen."

Mihin nuo kohdat perustuvat? Millä volyymilla byrokratia kasvoi ja miksi? Hidastiko byrokratia taloutta ja millä mekanismeilla? Se kiinnostaa minua.

Samoin kysyn miksi julkisen sektorin paisuminen hidasti talouskasvua? Julkiselle puolella palkattiin väkeä, jolloin heidän taloutensa kasvoi. Hidastaako julkinen sektori tällä hetkellä talouskasvua? Jos hidastaa, millä sektorilla?

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

"Suomessa on enemmän niin sanottuja ”syrjäytyneitä” kuin Yhdysvalloissa, vaikka Suomessa on korkea sosiaaliturva ja Yhdysvalloissa matala."

Mistä tällaista tieto löytyy?

Käyttäjän JuriNieminen kuva
Juri Nieminen

Liian vaikeita kysymyksiä, ei voi vastata lyhyesti, mutta yritetään...

Tehokas talouskasvu edellyttää oikeusvaltiota, omaisuuden suojaa, toimivaa hallintoa ja infrastuktuuria. Näiden kuntoon laittamiseksi ja ylläpitämiseksi julkisen sektorin kehittäminen on tarpeen ja hyödyllistä. Tämän näkee siitä, että kehitysmaissa matala veroaste ei korreloi myönteisesti talouskasvun kanssa. Mutta sitten kun yhteiskunta toimii ja antaa yrityksille hyvät toimintaedellytykset, alkaa korkeampi veroaste syödä kilpailukykyä. Veroasteen nousu, suorat ja välilliset verot, lisäävät työn hintaa ja heikentävät yritystoiminnan kannattavuutta. Investoinnit vähenevät (siirtyvät muualle) ja yksityinen toimieliaisuus vähenee. Ruotsi on paras historiallinen esimerkki, koska siellä "hyvinvointiyhteiskuntakehitys" alkoi ensin ja eteni pisimmälle: Sosialistihallitusten aikaan 1970-luvulta 1990-luvulle Ruotsi menetti asemiaan ja on sittemmin parantanut, kun Ruotsin demarit muuttuivat markkinatalousmyönteisemmiksi. Suomessa on tapahtunut päinvastoin vuosituhannen vaihteesta tähän päivään. Lipposen aikaan oli vahva talous- ja työorientaatio, nyt jarrutetaan.

Julkisen sektorin osuuden kasvattaminen (henkilöstömäärä ja palkankorotukset) nostaa veroastetta. Tämä heikentää yritysten kilpailukykyä, mikä vähentää yksityisiä työpaikkoja. Jos yksityisen sektorin palkankorotukset/kustannukset ylittävät tuottavuuden kasvun, lisääntyy työttömyys ja jos alittaa tuottavuuden kasvun, työllisyys paranee. Tämä taloustieteen peruslaki selittää hyvin pitkälle Suomen talouden stagnaation 2008 kriisin jälkeen. Suomen hintakilpailukyky ei ollut kohdallaan ja ainoa mikä pystyi kasvamaan oli julkinen sektori velkarahalla. Julkisen sektorin suhteellinen kasvu taas pahentaa asiaa nostamalla veroastetta. Jos julkisen sektorin palkankorotukset parantaisivat talouskasvua (pitkällä aikajänteellä, lyhyellä toki kulutuspiikkinä kuten mikä tahansa velkainvestointi), olisi ikiliikkuja keksitty. Julkisen sektorin työpaikat ovat yli nelinkertaistuneet 1950-luvulta ja yksityisen sektorin työpaikkojen määrä vähentynyt. Bruttokansantuotteen kasvu-% on hidastunut julkisen sektorin kasvun kanssa aikasarjoissa 1970-luvulta lähtien. Saksa ja Ruotsi ovat toteuttaneet työmarkkinauudistuksia, Suomi ei. Ei ole sattumaa, että teolliset työpaikat ovat hävinneet Suomesta selvästi Saksaa nopeammin. Julkista sektoria pienentäneissä maissa on saatu talous nousuun verotuksen alentuessa --> yksityiselle sektorille syntyy enemmän uusia työpaikkoja kuin julkiselta on vähennetty.

Syrjäytynyt on tietenkin määrittelykysymys. Asunnottomia Yhdysvalloissa on valtavasti enemmän kuin Suomessa. Työelämän ulkopuolella olevia työikäisiä taas Suomessa selvästi enemmän. Itse käytin syrjäytymisen määritelmänä työn ja opiskelun ulkopuolella olevaa työikäisen väestön määrää prosentteina ikäluokasta. Tässä Suomi on heikko kansainvälisesti, erityisesti nuorten miesten osalta. Nykyinen järjestelmä mahdollistaa tällaisen, ettei tarvitse osallistua yteiskuntaan. Marx piti aikanaan vastikkeetonta rahaa kapitalistien juonena passivoida työväestö. Vanhan ajan sosialistit kääntyisivät haudassaan, jos tietäisivät, että kaikille tarjottavan/vaadittavan työpaikan sijaan annetaan rahaa siitä, ettei työskentele. Nuorissa ikäluokissa pidetään aivan normaalina, että työtä ei tarvitse tehdä, ainakaan jos ei ole mieluisa työ. Yksilön kannalta kätevää, mutta julkiselle taloudelle ja Suomen kilpailukyvylle tuhoisaa.

Toimituksen poiminnat